10.03.2010
Olimme Kirvan kanssa maanantaina ja tiistaina Silvia Trkmanin agilitykoulutuksessa. Ensimmäistä kertaa Kirva meni agilityä jonkun katsoessa, ja kyllä muo varsin kovasti jo sunnuntaina jännittikin. Mutta Kirvaan voi luottaa, ei se juurikaan uutta tilannetta kummastellut. Jotakin eroa normaaliin etenemisvarmuuteen oli havaittavissa, mutta se liittyy varmasti parin kuukauden agilityn harjoittelemattomuuteen enemmän kuin häiriöihin.
En normaalisti tekisi noin nuoren kanssa noin paljoa, mutta tälläiseen mahdollisuuteen treenitauon keskellä oli ehdottomasti tartuttava.
Yritän kirjoittaa myöhemmin lisää sekä Safin että Killin agilityistä.
12.03.2010 10.19
Vau, mitä menoa! Käännökset olivat hyvin “silviamaiset”, eli napakat.
Kunpa itsekin pääsisi joskus tuollaiseen oppiin…
Jaa, sitä on ruvettu yrittäjäksi.
Hienoa!
12.03.2010 18.40
Heii, mä olisin ainakin kiinnostunut lukemaan enemmän Silvian kurssista. Seurakaverilta kuulinkin jo jotain, mutta siis kuulin että hän on opettanut hypätään-siiveke-nuollen käskyt että oikealle ja vasemmalle ja loiva-käännös-hypyn-jälkeen meiningeille kans omat käskyt.
Mä ainakin sekoisin sukissani jos pitäis muistaa jotain erikoiskäskyjä vielä lisäksi kun yrittää muistaa edes ylipäätänsä radan mitä suoritetaan saatikka pistää töppöstä toisen eteen 
26.03.2010 9.59
Esa: Oli kyllä oikein mukava kokemus.
On ruvettu juu, katsotaan mitä tuleman pitää
Lea: Pitäisi kyllä kirjoittaa jotakin. Me ollaan aloiteltu opettelemaan erikseen noita erilaisia hyppyjä, mutta nähtäväksi jää mitä saadaan aikaiseksi…